sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Loppu häimöttää jo

Eipä sitä uskoisi, että paluu Suomeen on jo niin lähellä!
On tottunut täällä elämiseen niin hyvin, että on vaikea kuvitella maiseman vaihtoa taas pitkäksi aikaa.
On tietenkin kiva nähä taas kavereita, saada oma huone ja ymmärtää kaiken mitä mulle sanotaan, mutta on se haikeeta jättää kaikki mitä mulla täällä on. Nyt vielä, kun kevät on ollut parasta aikaa niin ei hirveästi haluaisi Suomeen palata.
No palata on pakko, joten otan kaiken irti näistä viimeisistä hetkistä täällä niin kuin olen nyt tehnytkin!:)

Viime tiistaina oli jälleen koulun konsertti, jota jäätiin kattomaan Albertin, Evanin, Aloran ja Kendran kanssa.
Kiitokset taiteellisista kuvista Albert...
He kind of looks like Princess Leia...?:D
Saatiin noi kukat siis jostain kumman syystä musanopelta... ilmeisesti ollaan oltu suuri apu bändille ja kuorolle, kun oltiin mukana Big E:ssä ja ollaan aina konserteissa sekä roudataan kamoja.
Tässä sitten vähän viime viikonlopun tunnelmia. Oli satanut aika rankasti edeltävinä päivinä, joten maa oli hyvin märkä ja nurmikolla pelatessa vähän lensi mutaa ympäriinsä.
Käytiin viime viikon lauantaina Burlingtonissa Silvian, Karinan ja Shannonin kanssa. Sää oli mitä täydellisin ja oli kyllä kivaa :)
Vähän nyt vihdoin tenniksestä kuvia.
Carolilla on muutama vielä lisää, mutta laiska kun olen niin en ole jaksanut siirtää niitä mun koneelle.
Maanantaina oli siis mun viimeinen tennisottelu. Voitin ottelun, vaikka kaaduinkin aika taidokkaasti kesken pelin... jotenkin kamppasin itseltäni toisen kengän jalastani ja lensin siitä hienossa kaaressa sitten! Kivat palohaavat ja mustelmat sain. Vähän huimasi päätä ne viimeiset 20min mitä sitten pelasin.
Hissan tunneilla. En edes muista enää millon viimeksi oikeasti opiskeltiin tunnilla jotain, kun joka ikinen päivä koko tunti menee vain nauraessa :D Opettaja siis mukana meidän kanssa nauramassa!
Jogurttia amerikkalaiseen tyyliin!
Käytiin perjantaina koulun jälkeen Gratian kanssa Montpelierissä! Pysähdyttiin paluumatkalla ostamaan pehmikset :)
Sain koululta uudet piikkarit!!!! Ne on nyt mun uusi rakkaus! Niillä on vain niin ihanaa juosta ja hyppiä.
Don't mind my face... or my arms... or the fact that I'm jumping way too high. It was my second time ever jumping hurdles. Testasin siis päivää ennen kisoja aitajuoksua ja valkku sanoi, että pääsisin kyllä mun ajalla osavaltion kisoihin helposti, joten ilmottauduin 100m aitajuoksuun ja nyt kisaan sitten pituushypyssä, kolmiloikassa ja aitajuoksussa osavaltion kisoissa!:)
Illan tunnelmia with Alora. Meillä oli paljon sukulaisia käymässä ja oli kyllä yksi hauskimmista illoista eilen!
Jos kuvasta nyt yhtään saa selvää, niin eilen nähtiin kaunis iso sateenkaari!

Ja siis eilen syy siihen miksi sukulaisia oli hyvin paljon täällä päin oli se, että Carolin äiti menehtyi 12. päivä ja hautajaiset pidettiin eilen. Ruth oli sairastunut vakavaan syöpään helmikuussa ja nukkui pois tuona maanantai iltana. Vaikka se tiedettiin, ettei Ruth jaksaisi enää kauaa niin oli se valtava sokki. Olihan se tavallaan hyvä, ettei Ruthin tarvinnut kärsiä enää. Oli se hirveää katsoa toisen kärsivän, kun kukaan ei voinut auttaa muuten kuin olemalla seurana ja tukena hänelle, ja sitä Ruth kyllä sai. Joka päivä meidän porukka meni hänen luo ja joka päivä joku hänen ystävistään tai sukulaisistaan tuli hänen luo. Ja päivää enen hänen menehtymistään, äitienpäivänä, pidettiin isot sukujuhlat hänen kunniakseen.
Tilaisuus eilen oli kaunis. Oli ihanaa nähdän kuinka paljon Ruthista välitetään ja kuulla kuinka hienon elämän hän eli. Tuskin kukaan lähti kirkosta itkemättä lainkaan. En olisi itsekkään uskonut rupeavani itkemään jo sillä sekunnilla, kun käveltiin urkujen soiton saatossa hostien kanssa kirkkoon. 
Se sama henkilö, jonka kanssa vielä jouluaattona tanssittiin Just Dancea on nyt vain muutama kuukausi myöhemmin poissa. Vaikea sitä on uskoa. "She was too young and too good for all the suffering she had to go through" - Adam, Ruthin lapsi ja Carolin isoveli.

Rest In Peace Ruth Hilton Hale.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti